Mitäpä muuta sitä tekisi aamulla kello neljän aikaan kuin lähtisi ulos kuvaamaan? Tai ehkä se on vielä yötä, ainakin joidenkin mielestä. Herättyäni aamuyöllä yritin jatkaa nukkumista, mutta kun uni ei heti tullut, niin katsoin ikkunasta ulos. Kaunis kesäkuun aamu siellä oli pikkuhiljaa alkamassa. Tahdoin nukkua, mutta nyt nukahtaminen tuntui entistä vaikeammalta. Mielessä pyöri vain kysymyksiä: pitäisikö, kannattaisiko, viitsisinkö, olisiko järkevää, entä jos en saisikaan hyviä kuvia? Nythän on sunnuntai, nukkuisin nyt kunnolla, kun on aikaa! Ei mutta nythän on sunnuntai, joten voin hyvin lähteä, kun ei aamulla tarvitse töihinkään ruveta.
Olympus OM-D E-M1 Mark II + M.Zuiko 12-40 mm 1:2.8 PRO @ 26 mm, 1/50 s, f/7.1, ISO 200
Lähdin siis. Aamu on aina ollut minulle mieleisintä aikaa kuvata. Varsinkin kevään ja alkukesän aurinkoiset aamut linnunlauluineen. Aamu on virkistävää aikaa ulkoilla. Matalalta paistava aurinko antaa maisemille miellyttävät värit. Siksi onkin ollut tapana joskus laittaa kello soimaan jo ennen kukonlaulua ja lähteä aikaisin kameraa ulkoiluttamaan.
Olympus OM-D E-M1 Mark II + M.Zuiko 12-40 mm 1:2.8 PRO @ 20 mm, 1/100 s, f/7.1, ISO 200
Nytpä en tarvinnut herätyskelloa, eikä väsymyskään vaivannut. Pyöräillessäni ajattelin, että eivätpä ne kuvatkaan lopulta niin tärkeitä ole. Itse aamulla ja tunnelmalla on jo sellaisenaan arvoa. Ja olihan pyöräily virkistävää ja hyvää kevyttä liikuntaa. Ilmakin oli raikas ja täynnä kesän tuoksuja.
Olympus OM-D E-M1 Mark II + M.Zuiko 12-40 mm 1:2.8 PRO @ 12 mm, 1/20 s, f/7.1, ISO 200
Sain sitten niitä kuviakin. Jopa variksesta, vaikka olisin voinut lyödä vetoa, että se lähtee lentoon heti kun saan kamerani esille. Niin linnuilla yleensä on tapana tehdä. Mutta tämä varis vain tarkkaili puuhiani ja raakkui komeasti.
Kaunis aamu vaihtui lopulta nopeasti rankkasateeksi ja ukonilmaksi. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo kotona puurolautasen ääressä. Taisi olla tuuria matkassa.
