Parina vuotena olen nyt ollut mukana Jyväskylän kansalaisopiston valokuvauskurssilla, jolla olen päässyt opettelemaan perinteistä pimiötyöskentelyä. Vaikka olen ollut enimmäkseen digikuvaaja, olen silti jo pitkään kuvannut lisäksi myös filmikameralla, kehittänyt omat mustavalkofilmini ja skannannut negatiivit tietokoneelle. Perinteinen pimiö on kuitenkin ollut minulle uusi maailma. Ja hyvin olen siellä viihtynytkin sen jälkeen kun opettelin perusasiat. Pimiötyöskentely tarjoaa hyvän ja rauhallisen tavan syventää valokuvausharrastusta ja keskittyä ottamiinsa valokuviin. Varsinkin näin ohjelmointihommia työkseen tekevälle pimiö on suotuisaa vaihtelua tietokoneella istumiseen, johon digikuvaus vääjäämättä johtaa, kun kuvia pitää alkaa käydä läpi. Filmikuvaus antaa myös paljon sellaista oppia ja kokemusta, josta on hyötyä nykyaikaisessakin digikuvauksessa.
Vaikka kuvaan edelleen pääasiassa digikameralla, on perinteisellä mustavalkoprosessilla mielestäni edelleen sijansa valokuvauksessa. Työssä kuin työssä parhaaseen lopputulokseen päästään, kun työkalu valitaan tarkoitukseen sopivaksi. Kamera on valokuvaajan työkalu, ja filmikamera on yhä pätevä väline, jolla saadaan erilaisia tuloksia kuin digikameroilla. Ja jos tarkoituksena on tuottaa vanhanaikaisia ja perinteisen näköisiä kuvia, on filmi siihen paras vaihtoehto. Markkinoilla on toki joukoittain erilaisia kuvankäsittelyohjelmia ja Photoshopin plugineja, joilla olisi tarkoitus saada digikuvat näyttämään samanlaisilta kuin filmikuvat. Ne ovat joskus ihan hyviä. Digitaalinen kuvankäsittely pystyy monenlaiseen ihmeeseen. Mutta valokuva on silti aina enemmän kuin pelkkä joukko pikseleitä ja harmaasävyjä. Ja vaikka niitä muokkaamalla pystytään jäljittelemään filmikuvia, on käsitelty kuva silti aina jäljitelmä. Mikään lopputulos ei ole irroitettavissa prosessista, joka sen on muodostanut. Ja filmikameralla kuvaaminen sekä pimiötyöskentely ovat aivan erilaisia prosesseja digitaaliseen valokuvaukseen ja kuvankäsittelyyn verrattuna. Erilaisilla kameroilla kuvaaminen on jo lähtökohtaisesti erilaista, ja siksi lopputuloksetkin ovat erilaisia.
Kumpi sitten on lopulta parempi, digi vai filmi? Asiasta kiistellään jatkuvasti lukuisilla internetin valokuvausaiheisilla foorumeilla, mikä on oikeastaan aika hupaisaa. Yhtä hyvin voisi kysyä, kumpi on parempi, kirves vai skalpelli? Kirvesmiehelle kirves on sopivampi. Kirurgi valitsee toivon mukaan skalpellin. Työkalut valitaan tietysti työn ja halutun lopputuloksen mukaan.
Mutta nyt on kansalaisopiston kurssi saatu taas tältä vuodelta päätökseen, ja on tullut opiston vuotuisen kevätnäyttelyn aika. Sinne ripustin lopulta kolme luontoaiheista valokuvaani näytille.
