Blogi

Perinteiset yleisurheilun SM-kilpailut, Kalevan kisat, järjestettiin tänä vuonna Jyväskylässä. Kilpailujen järjestäjänä toimi Jyväskylän Kenttäurheilijat, ja kun kisoihin haettiin vapaaehtoisia mitä erilaisimpiin työtehtäviin, ajattelin että tässäpä olisi mainio tilaisuus saada hiukan kokemusta urheilun parissa työskentelystä! Saisipahan jotain kivaa lisätekemistä kesälomallekin. Niinpä ilmoittauduin mukaan, ja pääsin kisoihin valokuvaajaksi vapaaehtoisista koostuvaan viestintäryhmään. Kun kilpailut viimein koittivat, oli kuvattavaa paljon. Onneksi ryhmässämme oli toinenkin kuvaaja, joskin kiirettä piti joka tapauksessa. Saimme kuvata melko vapaasti haluamiamme lajeja, kunhan saimme myös tärkeistä henkilöistä ja tilanteista kuvat, joita tarvittiin kisojen viestinnässä. Kuvia julkaistiin sosiaalisessa mediassa, ja loput päätyivät järjestäjän muuhun käyttöön sekä arkistoihin.

Pääasiassa kuvasin urheilua, mutta lisäksi työlistalla oli kuvata mm. kisojen valmistelua ja rakentamista, lentonäytös ja lehdistötilaisuus. Aiempaa kokemusta urheilukuvauksesta minulla ei juuri ollut lukuun ottamatta joitain pieniä juoksukilpailuja, joita olin joskus kuvannut. Nytkin keskityin erityisesti juoksulajien kuvaamiseen, mutta niiden ohella pääsin kokeilemaan itselleni aivan uusia lajeja, joita en ennen ollut kuvannut. Ne tarjosivatkin aivan uusia elämyksiä ja paljon opittavaa. Varsinkin kiekonheiton kuvaaminen oli yllättävän hauskaa, heittoringin verkon tarjotessa oman lisähaasteensa kuvaamiseen.

Kuvasin suuren osan kuvistani Olympuksen peilittömällä OM-D E-M5 Mark II -järjestelmäkameralla. Kyseinen kamera on muuten aivan mahtava peli, mutta sen tarkennus ei tule häävisti toimeen liikkuvien kohteiden kanssa. Olen toki kuvannut sillä paljon lentokoneita lentonäytöksissä, ja niissä tilanteissa sillä vielä pystyy tarkentamaan välttävästi. Mutta liikkuvien urheilijoiden kuvaaminen tällaisissa kisoissa on jo vaikeaa, kun tarkennus ei useinkaan tahdo erottaa urheilijaa taustasta. Näissä tilanteissa on urheilijan seuraamisen sijaan parempi tarkentaa valmiiksi tiettyyn kohtaan, kuten aitaan tai rimaan, ja kuvata nopea sarja urheilijan osuessa kohdalle. Kameran pienen kennon ansiosta terävyysalue jää suhteellisen laajaksi suurellakin aukolla, joten se auttaa tällöin tarkennuksen onnistumisessa. Kääntöpuolena kennon koolla on toki se, että kuvan tausta saattaa joskus jäädä häiritsevän teräväksi, eikä pääkohde silloin erotu siitä kovin hyvin.

Olympuksen lisäksi kuvasin jonkin verran vanhalla Canon EOS 5D Mark II -kameralla. Kymmenen vuotta vanhan kameramallin tarkennus pelitti moitteetta, ja tuli tarpeeseen erityisesti juoksua kuvatessa. Sen verran lämpimät säät sattuivat olemaan, että kamerarepussa mukana kulkenut vesipullo osoittautui myös erittäin tärkeäksi varusteeksi.

Kisat koostuivat neljästä työntäyteisestä päivästä. Jos aika ei kulunut kentällä kuvaamassa, niin se kului otettujen kuvien läpikäymiseen ja valikoimiseen. Kisat olivat heti ensimmäisenä mielessä aamuisin, kun heräsi, ja illalla viimeisenä ennen kuin nukahti. Jokainen päivä oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Ensimmäiset kuvauspäivät olivat jonkinlaista totuttelua ja hapuilua, minkä jälkeen homma alkoi sujua jo enemmän rutiinilla. Vaikka olenkin enemmän tottunut kuvaamaan kaikessa rauhassa luontoa ja maisemia, kuin ihmisiä viliseviä nopeatempoisia urheilutapahtumia, jäi näistä kisoista kyllä sellainen tunne, että tätä voisi tehdä useamminkin.

Toki jos enemmän urheilua kuvaisi, niin täytyisi kyllä myös seurata sitä aktiivisemmin, niin osaisi paremmin kiinnittää huomion keskeisimpiin henkilöihin ja ratkaisevimpiin tilanteisiin. Yhtenä haasteena näissä kuvaushommissa oli myös seurata kilpailua samalla kun otin siitä kuvia. Olin usein niin keskittynyt vaikkapa juoksukilpailun kuvaamiseen, että kun se oli ohi, ei minulla ollut enää hajuakaan kuka kisan oli voittanut. En silti sano, että olisin huono keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. Mieluummin ajattelen, että olen hyvä keskittymään yhteen asiaan yhdellä kertaa. Joka tapauksessa olo oli helpottunut, kun kisat olivat ohi. Ehti taas ajatella muutakin. Ja kun kesälomakin pian päättyi, tuntui ihan leppoisalta palata tuttuihin it-alan hommiin. Seuraavia kisoja odotellessa…