Blogi

Toisinaan on mukava käydä läpi vanhoja valokuvia. Varsinkin kuvaajalle itselleen tallentuu valokuvan oheen paljon kaikkea muutakin informaatiota kuin se visuaalinen tieto, joka itse kuvassa näkyy: tunteita ja tunnelmia sekä hajuja ja ääniä. Joskus aiemmin otettuja kuvia selatessa myös huomaa jotain sellaista, johon ei ole ennen kiinnittänyt huomiota.

Tämä kuva oli odottanut tietokoneeni kovalevyllä n. 1,5 vuotta kunnes se osui silmääni selatessani läpi vanhoja RAW-tiedostoja. Jostain syystä se oli mennyt aiemmin itseltäni täysin ohi, ja vasta nyt huomasin, että tässähän on onnistunut otos. Kuva on otettu Keuruun Pihlajavedellä. Olin kuvaamassa vapaaehtoistyönä Suomen luonnonsuojeluliiton suon ennallistamistalkoita. Talkoot olivat kaksipäiväiset, joten yövyimme teltoissa suon lähellä. Heräsin aikaisin aamulla, ja vaikka mieleni olisi tehnyt vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia, jokin vaisto sanoi, että nyt ei kannata enää nukkua. Kömmin ulos teltasta, ja kaikkien muiden vielä nukkuessa suuntasin kameroineni läheiselle lammelle. Huomasin vaistoni olleen oikeassa. Oli tulossa hieno aamu. Lampi oli peilityyni ja siitä nousi hiljalleen höyryä. Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta oli jo valoisaa.

Tuntui hyvältä hengittää raikasta, kosteaa ja puhdasta ilmaa, jossa oli aavistus suopursun ja rantahetteikön tuoksua. Oli sen verran viileää, etteivät hyttysetkään olleet riesana. Innoissani pystytin heti jalustan, ja otin muutamia kuvia. Jonkin ajan kuluttua aurinko alkoi nousta puiden takaa. Sumu teki valosta upean pehmeää. Ilma oli täynnä tiivistyvää energiaa, kun luonto valmistautui uuteen päivään. Tämä kuva on otettu tuona taianomaisena hetkenä. Ehkä kuvasta välittyy edes osa siitä luonnon tyyneydestä, harmoniasta ja raikkaudesta, josta sain nauttia sinä elokuisena aamuna.